UUTISET

Puolimatkan krouvi – kuinka sujui kevätkierros?

Ykkösen kevätkierros on tullut nyt päätökseensä, ja kauden ensimmäiseen puoliskoon voinee olla ihan objektiivisestikin tyytyväinen. Päävalmentaja Osku Partosen suulla kauden tavoitteeksi asetettiin kunnianhimoisesti, joidenkin mielestä yltiöoptimistisestikin, yläloppusarjaan pääseminen. Moni ei siihen neljän ensimmäisen ottelun jälkeen uskonut, mutta lopulta kurssi kääntyi ja pisteitä alkoi ropista – nyt kuuden joukkoon sijoittuminen on täyttä realismia.

Kapteeni Roope Aution mielestä realismista on ollut kyse koko ajan:

– Kauden ensimmäinen puolikas on mennyt omien odotusten mukaisesti. Kaikki ei toki edes Järvenpäässä uskoneet meidän pärjäävän näin hyvin, mutta luotto omaan tekemiseen ei ole järkkynyt edes pettymysten jälkeen.

Aution itsevarma vastaus kertoo siitä, että mentaalisesti JäPS on tällä hetkellä kovalla tasolla. Luottamusta herättää se, että vaikka tulokset ovat heitelleet paljonkin – shokeeraava Gnistan-ottelu homeisena kirsikkana – ei pitkäaikaisia notkahduksia ole sattunut. On turha teeskennellä, että JäPS olisi paperilla Ykkösen kovimpia joukkueita, ja kun näin hyvin pärjääminen vaatii miehistöltä oman potentiaalin äärirajoilla pelaamista, saattaa heikompi päivä näkyä tulostaululla enemmän kuin vaikkapa TPS:llä. 

Autio pitkälti allekirjoittaa yllä olevan:

– Henkisesti ollaan tosiaan näytetty, että JäPS on kova joukkue. Puolustaminen on kuitenkin aika ajoin ollut kiistatta liian ailahtelevaa. Tästä hyvä osoitus on se, että 23 päästetystä maalista 17 on tullut kolmessa ottelussa. Yleisesti puolustuspeli on kuitenkin toiminut ihan hyvin, mikä on elinehto sille, että pärjätään Ykkösessä.

Ykköscupin kautta tosipeleihin

Ensikosketukset Ykkösen tasoon saatiin helmikuussa, kun viimeksi 2003 pelatun ja täksi vuodeksi elvytetyn Ykköscupin pelit alkoivat. Alkulohkoon arvotut PEPO, Gnistan ja KTP olivat kaikki hyvinkin tuttuja vastustajia Kakkosen ajoilta, eli kovin suurta jännityselementtiä ei näihin peleihin sisältynyt. JäPSin kolmesta alkulohkon ottelusta ottamat neljä pistettä riittivät kuitenkin jatkopeleihin.

Vaikka suomalaisessa jalkapallossa on harvoja joukkueita, jotka vielä kevään korvilla olisivat lähelläkään kauden ryhmitystä, oli JäPSin jatkopaikka ensimmäinen osoitus siitä, että tälläkin tasolla kyetään pärjäämään. Vaikka Jaro osoittautui lopulta Ykköscupin puolivälierissä selkeästi valmiimmaksi, valoi kokemus uskoa alkavaan kauteen.

Kevättalven mittaan uutisia uusista pelaajasopimuksistakin alkoi putoilla, ja etenkin Vaasasta saapunut Alieu Ceesay on kevätkierroksella osoittautunut korvaamattomaksi osaseksi sekä JäPSin puolustus- että hyökkäyspeliä. Sekä uusille pelaajille että heidän hankinnastaan vastanneelle taustaorganisaatiolle täytyy antaa ruusuja siitä, että kaikki tuntuvat lähes poikkeuksetta sopeutuneen mainiosti Partosen pelitapaan ja ylipäätään joukkueeseen. 

Varsinainen Ykkösen kausi alkoi huhtikuussa mainittua Jaroa vastaan, mutta tällä kertaa tulos oli maaliskuista parempi. Järvenpään monitoimihalliin saapuneet pietarsaarelaiset eivät löytäneet oikein missään vaiheessa reittiään JäPSin selustaan, ja näin pistetili saatiin heti ensimmäisessä Ykkösen ottelussa auki maalittoman tasapelin kautta.

Vaikka ensimmäiseen neljään otteluun mahtui myös se kauden aallonpohja, oli kolmen muun aikana sellainen tunne, että väärään paikkaan ei JäPS ole saapunut. Päävalmentaja Partosen mielestä ainakin osan pienestä alkukankeudesta voi myös laittaa uuden sarjatason piikkiin:

– Kieltämättä ekat pelit meni vähän niin, että totutellaan Ykkösen tasoon ja vauhtiin, siihen, millaisia pelejä tässä nyt on edessä. Mutta niiden ensimmäisten pelien jälkeen päästiin kunnolla sarjaan käsiksi, ja kokonaisuudessaan pelithän on olleet sittemmin aika tasaisia.

Pois putoamiskamppailusta

Sarjaan ”käsiksi pääseminen” tapahtuikin melkoisella rysäyksellä, kun JäPS ei Gnistan-tappion jälkeen, cup-seikkailun mukaan lukien, hävinnyt seuraavaan kahdeksaan otteluun. Suoraviivainen pelitapa tuntui yllättävän monet vastustajat niin sanotusti housut kintuissa, ja kun kokoonpanoon saatiin samalla takaisin syystä sun toisesta sivussa olleita pelimiehiä, pystyttiin tuota pelitapaakin hieman varioimaan otteluiden sisällä. Yllätysvalmiuden näki aseena myös Partonen:

– Tässä vaiheessa täytyy olla tietysti sijoitukseen tyytyväinen, mutta toisaalta ollaan varmasti yllätetty monet joukkueet kauden aikana. Nyt kun meitä vastaan on varmaan opittu paremmin pelaamaan, niin meidänkin täytyy parantaa, osata jotenkin vastata siihen.

Tappioton putki siivitti JäPSin suoran putoajan paikalta taulukon ylemmälle puoliskolle, ja yhdessä vaiheessa kärkeenkään ei ollut matkaa kuin kolmen pisteen verran – ehkä se olisi ollut kuitenkin hieman liikaa vielä tässä vaiheessa.

Maukkainta kolmepisteistä on vaikea valita; maistuiko makeimmalta EIFiä vastaan taisteltu seurahistorian ensimmäinen Ykkösen voitto, viime kauden liigajoukkue KTP:ltä heti perään napattu päänahka, vai kahden maalin takaa-ajoasemasta taiteiltu vierasvoitto Lappeenrannassa?

Ainakin esteettisten arvojen puolesta vaaka kallistunee viimeiseen vaihtoehtoon, sillä neljän maalin – ja vielä upeiden sellaisten – iskeminen oli tämän kauden JäPSille harvinaista herkkua. Maalijyvän kohdilleen saaminen olisikin loppukauden osalta ihan yhtä tärkeää kuin puolustuspään pitäminen:

– Enemmänhän niitä [maaleja] pitäisi pystyä tekemään, jos yläloppusarjaan mielii. Se vähän päälle yksi per peli on napsun verran liian vähän. Hyökkäyspelaamista pitää ehdottomasti parantaa, ja se, että saataisiin palloa vähän useammin vastustajan verkkoon, onkin selkeä teema tässä tulevina viikkoina, Partonen kertoo. 

Autio on samoilla linjoilla:

– Ylemmän loppusarjan paikka vaatii meiltä tasaisen puolustuspelin lisäksi terävyyttä maalipaikoissa ja ennen kaikkea lukumäärällisesti enemmän niitä, ehdottomasti.

Kun mieheltä tiedustellaan, mikä on kentällä ja kentän ulkopuolella ollut kauden positiivisinta antia tähän mennessä, ei vastausta tarvitse pitkään miettiä:

– Kyllähän se AC Oulun kaataminen uskomattoman hienolta tuntui, ja vaikka välieräpaikka jäi lopulta haaveeksi, niin eiköhän Lahden reissustakin jää lopulta koko seurayhteisölle hieno muisto. Tällä hetkellä tietysti harmittaa vielä armottomasti, kuten kuuluukin.

– Kentän ulkopuolella hattua pitää nostaa taustojen tekemän työn lisäksi erityisesti JäPS-junioreille, jotka ovat löytäneet äänekkäästi katsomoon. Jatkakaa samaan malliin!

Joukkueessa ja sen taustalla on tällä hetkellä kiistattoman hyvä henki päällä. Optimismin hehkua on syytä lopuksi kuitenkin himmentää hieman muistuttamalla, että kausi on tosiaankin vasta puolivälissä – loppusarjat huomioiden ei edes siellä. Nyt ne tosipelit siis vasta alkavat, ja paiskittavia töitä riittää niin kentällä kuin sen ulkopuolella.