UUTISET
Kausiraportti 2024 – Ennätysten vuosi
JäPSin totutun monivaiheinen kausi päättyi lopulta onnellisesti, kun viimeisen kierroksen voitto Käpylän Pallosta tarkoitti sitä, että miesten edustusjoukkue ylsi seurahistorian parhaaseen saavutukseensa – rikki menivät täpärästi niin sijoitus- kuin piste-ennätyskin.
*Aiemmat sijoitukset toisella sarjatasolla:
- 2023: 31 pistettä (8.)
- 2022: 34 pistettä (6.)
Pre-season
Kauteen lähdettiin jo viime syksynä isoa valmennuksellista roolia näytelleen Erol Atesin alaisuudessa. Kaksivuotisen sopimuksen solminut Ates toi edustusjoukkueen tekemiseen ammattimaisuutta, määrätietoisuutta ja innokkuutta, mutta ennen kaikkea uusia ajatuksia.
– Tekeminen sekä kentällä että pukuhuoneen opetusvideoilla ja fläppitaululla oli positiivisen vaativaa, Jari Kurittu kommentoi edustusjoukkueen taustaorganisaatiosta.
Talven harjoituskausi lähtikin mukavasti käyntiin, vaikka ovi kävi tiuhasti molempiin suuntiin. Edelliskaudella suurempaa roolia näytelleistä muihin ympyröihin suuntasivat muun muassa Reza Heidari, Tobias Karkulowski ja Enoch Banza, jotka maltillisena pysyneestä budjetista huolimatta saatiin kuitenkin korvattua kiitettävästi.
Uusina tai "uusina" niminä rinkiin asteli esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Amerikan yliopistokentiltä kotiin palannut Ville Ahola, maalivahtiosastolle kilpailua tuonut Joona Tiainen (HIFK) ja ulkomaan kentille siirtymisestä huolimatta joukkueen sisäisen maalipörssin voittanut Irfan Sadik (FC Lahti).
– Valtava määrä pelaajia kävi kokeilemassa talven aikana mahdollisuuksiaan joukkueeseen, Kurittu kertoo.
Kauden ensimmäiset kilpailulliset ottelut aloitettiin tänäkin vuonna Ykkös(liiga)cupilla, jonka lohkovaiheessa erityisesti Noah Kaijasilta esitteli osaamistaan. Siellä JäPS-miehistö onnistui etenemään kalkkiviivoilla jatkopeleihin, mutta cup-mestaruuden uusiminen jäi haaveeksi, kun FF Jaro oli Pietarsaaressa pelatussa välierässä tuoreemmalla jalalla liikenteessä.
Ykkösliigakausi 2024
Lupauksia herättäneen harjoitussesongin jälkeen JäPS lähti varsinaiseen kauteen luottavaisena. Turuilla ja toreilla sarjan kärkipäähän povailtiin kolmikkoa KTP, Jaro ja TPS, mutta useammassakin ennakossa sinipaitoja kaavailtiin heti seuraaville sijaluvuille, joille joukkue sitten lopulta vaikeuksien kautta ylsikin.
*Aleksi Ristolan mietteitä ennen ensimmäistä kierrosta (@Ykkosliiga n Instagram)
Onnellisesta lopusta huolimatta kausi alkoi haastavasti. Seinäjoen sarja-avauksessa Justus Holopainen vei JäPSin vapaapotkumaalillaan ensin johtoon, mutta isännät pusersivat lopulta kolme pistettä itselleen. Ensimmäisestä pelistä Koivusaaren varakentällä irtosi onneksi ansaittu voitto PK-35:stä, mutta sitä seurasi yksi tasapeli ja neljä tappiota – Suomen Cupin taival katkesi samalla Ykkösen Atlantista vastaan.
– Koivusaari laittoi joukkueen koville monella tapaa. Se ei sopinut pelitapaamme eikä vahvuuksiimme, ja lisäksi kovan kentän kuormitus jaloille näkyi vammoina, JäPS-kapteeni Roope Autio muistelee.
Kurittu komppaa kapteenia.
– Koivusaaressa pelaaminen oli toki pakon sanelemaa, mutta kuormittava siellä vietetty alkukausi siitä huolimatta oli.
– Menestys se ei ollut erityisesti taloudellisesti, sillä yleisö ei "Koivikseen" löytänyt ja tunnelma ensimmäisissä kotiotteluissa oli vähintäänkin väljähtänyt. Se ei voinut olla vaikuttamatta kaikkeen tekemiseen.
Autio jatkaa samoilla linjoilla ja toteaa:
– Keskittyminen olennaiseen, eli pelaamiseen ja harjoitteluun, olisi ollut helpompaa ilman ylimääräistä säätöä.
Kevään kääntyessä kesään joukkue alkoi saada juonen päästä kiinni, ja vaikka pistetahti ei varmasti Atesia eikä JäPS-miehistöä vieläkään täysin tyydyttänyt, alkoi niitä [pisteitä] napsua sentään sitä tahtia, että putoamisviiva ei liiemmin selkää kutitellut. Toukokuussa JIPPOlta vastaanotettua 1–5-kotikylvetystä seuranneista otteluista Siniset kirjauttivat saldon kolme voittoa, neljä tasapeliä ja kaksi tappiota.
Tuohon ajanjaksoon osui myös se kauden eittämättä odotetuin päivä, eli uusitun Keskuskentän avajaisottelu. Perjantain 28.6. ottelua Käpylän Palloa vastaan seurasi peräti 1947 silmäparia, joka rikkoi mukavalla marginaalilla seuran aiemman yleisöennätyksen. Pelillistä draamaakaan ei avauksesta puuttunut, sillä Sadik toi kauden kahdeksannellaan JäPSin tasoihin ottelun viimeisellä sekunnilla.
– Harmi, että stadionin valmistuminen ja viimeistelyt kestivät, mutta olihan se lopulta hieno hetki, Autio sanoo.
– Vaikka KäPa-ottelunkin jälkeen työtä vielä stadionalueella riitti, oli Keskuskentälle paluu silti sekä henkisesti että pelillisesti valtava loikka eteenpäin, Kurittu puolestaan toteaa.
Tasaista liitoa ei tämänkään jälkeen kuitenkaan nähty.
– Kotiin siirtymisen piti olla askel seesteisempään. Eipä ollut.
Uuden valmentajan alaisuuteen
Kesän toisessa Keskuskentän kamppailussa JäPS nappasi arvokkaan tasapelipisteen sarjakärki KTP:tä vastaan. Sitä seurasi pitkä vierasreissu Joensuuhun, mutta ennen tuota matkaa päävalmentajan puhelin soi. Vasta valmentajauransa alkutaivalta käyneelle Atesille aukesi mahdollisuus lähteä luotsaamaan Ruotsin toiselle sarjatasolle, Superettaniin.
– Erol päästettiin sitten yhteisymmärryksessä hankkimaan lisää kannuksia putoamiskamppailuun ajautuneeseen GIF Sundsvalliin, Kurittu sanoo.
– Lisäksi maalinteon syömähammas Sadik siirtyi Bulgariaan ja laitaosastokin kapeni, kun Linus Rönnberg sai tarjouksen Puolasta ja Hedi Khayat Ruotsista. Jo edellinen kausi oli valmentajavaihtoineen rikkonainen, mutta olosuhdemuutokset huomioiden tänä vuonna voidaan hyvin puhua kolmestakin kaudesta yhden sisällä.
Kauaa ei korvaajaa onneksi jouduttu etsimään, vaan penkin päähän löytyi lähes välittömästi vanha tuttu; muun muassa HIFK:ta aiemmin luotsannut Teemu Kankkunen nähtiin Järvenpäässä jo nousukaudella 2021, jolloin hän toimi valmennuksessa Osku Partosen tukena.
– Alkoi uusi harjoituskausi keskellä kiivainta kilpailukautta. Pelisysteemejä laitettiin uusiksi, muutama uusi pelaaja hankittiin lähteneitä paikkaamaan ja erityisesti henkisiä lukkoja avattiin, Kurittu kertoo.
Pitkälti Kankkusen HIFK-kontakteilla seuraan saapuivat Sakari Tukiainen ja Aatu Kujanpää, jonka JäPS-aika jäi tosin vain muutaman ottelun mittaiseksi. Lisäksi palettia vahvistivat Topi Järvinen ja erityisen vaikutuksen loppukaudesta tehnyt Gnistan-laina Jean-Claude Mabinda.
Kankkusen alaisuudessa pistetahti ei heti kohentunut, sillä miehen opit ottivat ymmärrettävästi aikansa ennen kuin alkoivat puremaan. Lopulta ensimmäistä kolmipisteistä jouduttiin odottamaan seitsemänteen otteluun, mutta sen jälkeen JäPS pelasi kenties sarjan parhaan loppukauden.
– Omassa pelillisessä identiteetissä ja selkärangassa oli kohennettavaa. Sitä ei luoda hetkessä, vaan se on prosessi, jossa menee ennemminkin kuukausia kuin viikkoja, Kankkunen sanoo.
Kuudesta viimeisestä ottelusta JäPS voitti lopulta peräti viisi ja kaatoi putken aikana vieraissa niin TPS:n kuin KTP:nkin. Viimeisen kierroksen 3–5-tulos KäPan vieraana riitti näin siivittämään sinipaidat viidenneksi ja samalla seurahistorian parhaaseen sijoitukseen, vaikka kolme päästettyä maalia eivät puolustuspelaamista kauden aikana manaillutta Kankkusta varmasti tyydyttäneet.
– JäPS ei ole seura, jolla on varaa hankkia parhaat pelaajat ja rakentaa menestyksensä sen varaan. Saadaksemme maksimaalisen irti potentiaalistamme on meidän tunnistettava ne pelaajiemme vahvuudet, elementit ja voimavarat, jotka ovat tässä sarjassa parhaimmistoa ja rakennettava varsinkin hyökkäyspelaamisemme sen varaan, Kankkunen maalailee tulevaa.
– Tämä yhdistettynä yhtenäiseen ja sitoutuneeseen puolustuspeliin antaa meille hyvät eväät lähteä parantamaan sijoitustamme ensi kaudella.
Vertailukohtaa JäPS-luotsi hakee tämän kauden JIPPOsta.
– Joensuussa nähtiin hyvä esimerkki siitä, miten näiden asioiden toteuttaminen, suhteessa pelaajamateriaaliin, näkyy sarjataulukossa.
– Nyt kuitenkin lepäämme ja palaudumme tästä kaudesta. Kun harjoituskausi aikanaan alkaa, on meillä hyvä kuva siitä, mitä tarvitaan, vaaditaan ja mitä tullaan tekemään.
Kapteeni Autio kiittelee puolestaan kaudesta kannattajia ja koko edustusjoukkueen organisaatiota. Vaikeuksista huolimatta vuodesta selvittiin hänen mukaansa jälleen kiitettävästi.
– Vaikka joukkue ja valmennus kokivat kauden aikana isoja muutoksia, osoitimme jälleen henkistä selkärankaa. Etenkin joukkuehenki pysyi kaikesta huolimatta erinomaisena!
