Raportti: KuFu 1–3 JäPS

Se. On. Siinä. Pitkään ja hartaasti hamuttu paikka Ykköseen ratkesi järvenpääläisten hyväksi lopulta jo Kakkosen A-lohkon kolmanneksi viimeisellä kierroksella. Pitkään näytti siltä, että kumpikaan, JäPS tai päävastustaja PEPO, ei suostuisi enää loppukaudesta häviämään, mutta lopulta lappeenrantalaisten kantti petti ratkaisevissa paikoissa. Näin sinipaidat pääsivät vetämään – peliasuista poiketen valkoiset – nousupaidat ylleen jo hyvissä ajoin.

Vaikka Kuopion reissusta povattiin taasen potentiaalisesti vaikeaa ottelua, ei JäPSin miehillä ollut lopun pientä paniikkia lukuun ottamatta hätäpäivää. Suurempi pelin kuva jäi potentiaalisen nousun aiheuttamasta jännityksestä johtuen myönnettävästi itse kultakin hieman hämärän peittoon, eikä nousun toteutuminen sen muistelua ainakaan helpottanut. Joka tapauksessa (vaikutti siltä, että) KuFu hallitsi hienoisesti palloa, mutta JäPS puolusti sen verran kurinalaisesti omaa boksiaan, etteivät kuopiolaisnuorukaiset kovin monessa avopaikassa käyneet.

Toisaalta myös kotijoukkue sai estettyä JäPSin maalipaikkojen luontia melkoisen tehokkaasti. Tällaiset pikkuseikat eivät ole JäPSin maalintekoa haitanneet kuitenkaan juuri missään vaiheessa kautta, eivätkä haitanneet nytkään. Jopa hieman uhkarohkeasti lyhyellä avannut KuFu yllätettiin ensimmäisen kerran housut nilkoissa 10. minuutin kohdilla, kun Joakim Ärilä katkaisi hyvällä liikkeellä isäntien veräjänvahti Miika Töyrään vaikeaan paikkaan antaman syötön. Tästä pallo päätyi Aleksi Ristolalle, joka nosti sen komeasti parista kymmenestä metristä ensimmäisellä kosketuksella yli hieman ulos maaliltaan unohtuneen Töyrään.

Avausosuman jälkeen KuFukin sai luotua paremmin painetta JäPS-maalille, mutta kovaan vireeseen loppukaudesta löytänyt Altti Mäkinen piti JäPSin todellisella ”gamesaverilla” kiinni nousussa. Kumpikaan joukkueista ei kuitenkaan palloa maaliin asti saanut ennen kuin Kuopioon matkanneet JäPS-fanit saivat lisähelpotusta jännitykseensä lopulta kymmenisen minuuttia ennen puoliaikavihellystä.

Ärilä kaivoi jälleen pelivälineen keskialueen tietämillä JäPSin haltuun ja jatkoi sen tällä kertaa tutusti vasenta laitaa miehittäneelle Hedi Khayatille. Tämä kuljetteli puolestaan laidaltaan keskemmälle ja lähetti vaarallisen aikaisen keskityksen isäntien rangaistusalueelle, jossa kärkipari Ristola-Schwalenstöcker jo nälkäisenä odotteli. Kummallekaan heistä kierteinen pallo ei tietään kuitenkaan ehtinyt löytää, sillä katkoa yrittänyt KuFun Elias Salminen jatkoi keskityksen epäonnekkaasti omaan maaliinsa.

Ensimmäisen puoliajan viimeisellä varsinaisen peliajan minuutilla JäPS oli vielä kovin kovin lähellä kolmatta täysosumaa, kun Miro oli iskeä kenties kauden komeimman JäPS-maalin; Reza Heidari nosti pallon vasemmalta laidalta boksiin, ja Miron sivusaksipotku näytti jo painuvan vastustamattomasti alanurkkaan, mutta tällä kertaa Töyräs veti pidemmän korren.

Lopullinen niitti sekä ottelulle että JäPSin historialliselle nousulle ehdittiin kuin ehdittiinkin kuitenkin iskeä vielä ennen puoliajan päättymistä. Heti Miron maalipaikkaa seuranneesta tilanteesta mies jakoi pallon Herkko Kuosalle, joka kuljetti terävästi rangaistualuetta kohti oikealla laidalla ja laittoi kovan matalan pallon maalin edustalle. Töyräs ehti siihen ensimmäisenä, mutta katko tipahti kuopiolaisten epäonneksi Olli Valtolle, josta pallo, taas kuopiolaisten epäonneksi, kimposi Ristolan ulottuville. Allun tasoinen maalinsylkijä ei näistä osaisi erehtyä edes tahallaan, joten tulostaululla komeilivat puoliajalle mentäessä lopullisen tuntuiset 0–3-lukemat.

Toinen puoliaika tuntuikin pitkään lähinnä pelailulta, mistä ei tällä kertaa voine JäPS-miehistöä liikaa syyttää. Nousu oli niin lähellä, että sen saattoi varmasti jo maistaa jokainen kentällä ja katsomossa ollut, eikä sinipaidoilla tuntunut alkuun olevan suurempaa motivaatiota lisämaalien iskemiseen. Kun KuFukaan ei erityisen hanakasti kavennusta hakenut, oli ottelua striimiltäkin seuranneiden hieman vaikea enää keskittyä sen seuraamiseen nousun juhlimisen sijasta. JäPS taisi kuitenkin olla lopulta lähempänä lisämaaleja kuin KuFu ensimmäistään, ja etenkin kentälle vaihdetulla Eetu Kolulla oli pariin otteeseen mainio tilaisuus laittaa vieraiden maalieroa vieläkin komeammaksi.

Kuten tällä kaudella on valitettavasti pariin otteeseen päässyt käymään, JäPS oli kuin olikin – yllä kuvatusta huolimatta – ehtiä tehdä asiat vaikeaksi itselleen. Etukäteen KuFun kenties vaarallisimmaksi pelimieheksi tiedetty, mutta sunnuntaina toisaalta muuten hyvin pimennossa pitämään onnistuttu Axel Vidjeskog kavensi pelin 85. minuutilla komealla maanuoliaisella noin 20 metristä.

KuFun maalin jälkeen JäPS oli heti lähellä neljättään, mutta kun sitä ei syntynyt, ehdittiin ottelun viimeiset viitisen minuuttia pelata melkoinen paniikki puserossa. Isäntien ensimmäiseen vaaranpaikkaan Altti otti kuitenkin aivan käsittämättömän pelastuksen, ja kun tilannetta pian seuranneessa kulmapotkussa oli yläriman vuoro olla ”mies paikallaan”, ei KuFu toista kavennusta lopulta saanut aikaan.

Päätösvihellystä seuranneet nousujuhlat ehdittiin onneksi taltioida sen verran moneen some-kanavaan, että ne ovat tuskin asiasta kiinnostuneilta ehtineet mennä ohi. Myöhäinen sunnuntai-ilta siirsi kenties suuremmat juhlat JäPSin osalta hieman myöhempään ajankohtaan, mutta tiettävästi paluubussissakin on nousua ehditty jo melko makoisasti makustella.

… ja muistetaanhan, että pelit eivät toki vielä tähän päättyneet. JäPSillä on edessään vielä kaksi ottelua, ja vaikka niissä ei sinipaitojen kannalta suurempaa panosta enää olekaan, olisi historiallinen kausi tietysti mukava päättää kunnialla. Jäljellä on vielä 16.10. pelattava vierasderby Keravalla sekä kauden päättävä kotiottelu, jossa kohdataan Myllykosken Pallo 23.10. Lohkotilanteen kannalta kutkuttavasti juuri nämä joukkueet ovatkin tällä hetkellä pääasialliset säilymisestä kamppailijat.