HENKILÖKUVIA PELIKENTÄN ULKOPUOLELTA

TONTO

Jokainen jalkapalloa koskaan pelannut tietää, miten paljon työtä joukkueen toiminnan pyörittäminen vaatii, oli kyse sitten aivan nuorimmista junioreista tai hieman kypsemmistä pelureista. Mitä korkeammalla tasolla operoidaan, sitä enemmän tunteja taustaorganisaation täytyy tietysti kellottaa. Väsymättä, tai ainakaan väsymystä näyttämättä, hommia paiskivien huoltajien ja joukkueenjohtajien kaltaisten hahmojen työ ei ole oleellista vain organisaation sulavan pyörimisen kannalta, vaan vaikuttaa esimerkiksi joukkuehengen kautta myös suoraan pelikentiltä karttuvaan pistepottiin.

Myös JäPS:n edustusjoukkueessa yllä kuvattu tiedetään paremmin kuin hyvin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tärkeää työtä on tehnyt lukematon määrä porukkaa, mutta käytännössä koko viimeisimmän kakkosdivarirupeaman joukkueen mukana kulkenut Toni ”Tonto” Ahokas on eittämättä yksi niistä henkilöistä, joihin jäpsiläisyys eniten henkilöityy. Vaikka arkielämän kiireiden ja jalkapallon sovittaminen on välillä ollut ymmärrettävästi vaativaa, on Tonto tähän asti löytänyt aina tiensä takaisin puuhökkeliin.

Tonto on ansainnut kenties suurimmat kannuksensa joukkueenjohtajana, mutta mies on lisäksi ehtinyt toimittaa käytännössä niin montaa roolia kuin JäPS:n edustusjoukkueessa on ollut tarjolla. Jojona tehdyn työn lisäksi on Tonto sammutellut menestyksellä tulipaloja kaikkialla, missä miesvajausta on ilmennyt. Onpa hän useampaan otteeseen joutunut myös vetämään pelikamat päälle ja hyppäämään tolppien väliin, jos harjoituksissa on ollut pulaa maalivahdeista.

Tonton roolia kuvasti erityisen hyvin miehen panos tämän kauden VJS-kotiottelussa; ensin hän oli kiskomassa hiki hatussa oluttelttaa pystyyn, kunnes pöytäkirjan täyttämisen kanssa olikin jo kiire. Kuvaannollinen muste ei ollut ehtinyt kuitenkaan edes kuivua siinä vaiheessa, kun Tonto oli jo lämmittelemässä maalivahtia pelivalmiuteen samalla kun sivustakatsojat seurasivat silmät pyöreänä miehen multitaskaamista. Onpa edustusjoukkue saanut vuosien varrella nauttia myös Tonton nikkarointitaidoista, sillä mies kasaa macgyvermaisella otteella kaikkea pöydistä ikkunankarmeihin; mille nyt sattuukaan olemaan tarvetta.

Tonton panosta myös osataan arvostaa, vaikka suomalaiseen tapaan sitä ei ehkä ääneen kuuluteta niin usein kuin olisi syytä. Joukkueen sisältä esiin nousi muun muassa seuraavia, aiemmin esiin tuotuja asioita vähemmän yllättäen kertaavia kommentteja:

– Jokapaikan höylä, joka tekee ne hommat, jotka muuten jäisivät tekemättä. Tonton ollessa paikalla hommat toimivat, ja tärkeys tulee ilmi, kun ilman häntä perusjutut eivät pyöri samalla tasolla.

– Huikean tärkeä osa joukkuetta. Välillä sitä oikein ihmettelee, miten hommat hoituisivat ilman. Kaikki roolit maalivahdista joukkueenjohtajaan hoituvat silloin, kun tarvitaan.

– Hyvän hengen tuoja, korvaamaton JäPS-hengen ilmentymä ja rauhallinen ongelmanratkaisija, joka korjaa ja rakentaa mitä vain. Vaatimaton ja luotettava kaveri, joka antaa tekojen ja olemuksen puhua puolestaan. Jos Tonto on mukana, hommat hoituvat ihan varmasti. Jos pitäisin miehistä, Tonto olisi ensisijainen ihastumiseni kohde.

JäPS:n mukana Tonto on pyörinyt jo omista junnuvuosistaan asti, eli käytännössä koko elämänsä. Oma pelitaival alkoi seitsenvuotiaana JäPS:n jalkapallokoulusta ja jatkui 81-ikäluokan mukana A-junnuihin asti, kunnes silloinen valmentaja Eero Kallio toi esille ajatuksen valmennushommiin siirtymisestä.

Valmentajakursseja Tonto suoritteli seuraavien vuosien aikana B-tutkintoon saakka. Niiden aikana kertynyttä osaamista hän pääsi esittelemään sekä seuran a- että b-junioreiden peräsimessä yhteistyössä Tuomo ”Tuke” Kivimäen ja Lino Inutilen kanssa. Hieman myöhemmin niin ikään pitkäaikainen JäPS-vaikuttaja Lasse ”Preston” Palovaara onnistui houkuttelemaan Tonton mukaan edustusjoukkueen toimintaan, ja siitä lähtien hän on ollut olennainen osa pukukopin sisustusta.

Jalkapallon Tonto kokee vähemmän yllättäen olleen aina merkittävässä roolissa elämässään. Mies kertoo saaneensa siitä ennen kaikkea elämän mittaisen harrastuksen, valtavan määrän ystäviä ja lukemattomia unohtumattomia muistoja niin junnu- kuin myöhempienkin vuosien pelireissuista, voitoista kuin karvaista tappioistakin.

Yhtenä anekdoottina Tonto tuo esiin pettymykseen päättyneen Kajaanin vierasreissun, jolla JäPS jäi maalin päähän ykkösdivisioonapaikasta. Matkabussista mystisesti irronnutta puskuria käytiin onnistuneiden etsintöjen jälkeen kiinnittelemässä paluumatkalla kuskin kanssa takaisin kulkuvälineeseen.

Tontolle itselleen tärkeintä ja parasta seuratyössä mukana olemisessa on nimenomaan yhteisöllisyys ja talkoohenkisyys, joka on aina ollut olennainen osa JäPS-identiteettiä – se kuuluisa Sininen Sydän. Tärkeässä roolissa on myös otteluiden mukanaan tuoma jännitys, onhan kyse lopulta kilpaurheilusta.

Tontosta seuran strategia on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana roimasti ja erityisen mukavaa on ollut nähdä omien junioreiden nousevan suurissa määrin edustusjoukkueeseen. Hän korostaa sitä, että koko ajan on tietysti pyrittävä kehittymään, mutta keskittyisi itse parantamaan jo olemassa olevia vahvuuksia entisestään.

Tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, mutta jokainen edustusjoukkueen toiminnassa mukana pyörivä henkilö varmasti toivoo, että Tonto on mukana niin pitkään kuin innostusta ja jaksamista riittää – jotain päätösristeilyiltä jää ilman häntä puuttumaan.

Nähtäväksi myös jää, saadaanko Ahokas-suvun uuden sukupolven edustajasta tulevaisuuden JäPS-tähti. Tonton 4-vuotias Eeka-poika on pelaajille hyvinkin tuttu näky treeneissä. Isänsä tapaan Eeka on halukas auttamaan kaikissa mahdollisissa talkootehtävissä – siinä missä pallon potkimisiltaan ja treenisaunomisiltaan kerkeää. Puuhökkelin pukukoppiin päätettiinkin raivata tilaa, jotta myös Eeka saa oman ansaitun tonttinsa ja nimikylttinsä pelaajien ja taustahenkilöiden joukosta.

Leave a Reply