Edustusjoukkueen välivuosikatsaus – millainen kausi on ollut tähän mennessä?

Männä viikonloppuna Myyrmäen stadionilla VJS:stä otettu työvoitto oli JäPS:lle vuoden kolmastoista kilpailullinen kamppailu, ja kun Kakkosen ottelumäärä jää tällä kaudella – neljää parasta joukkuetta lukuun ottamatta – 22:een, voi kauden toisen puoliskon sanoa olevan hyvässä vauhdissa. Vilkaistaan tässä vaiheessa taaksepäin ja selvitellään hieman, miten kausi on tähän mennessä sujunut.

Viime kausi päättyi JäPS:n osalta hienosta sijoituksesta huolimatta hienoiseen pettymykseen, kun nousukarsintapaikka jäi lohkon parhaasta maalierosta huolimatta kahden pisteen päähän. Toisaalta Keskuskentän olosuhteita ei asian eteen tehdystä lobbaustyöstä huolimatta voi hyvällä tahdollakaan sanoa vielä Ykkösen vaatimuksia täyttäviksi, joten aivan hopeareunuksetta ei tässä suhteessa jääty.

Onnistuneen edelliskauden ja parin talvella Järvenpäähän tiensä löytäneen täsmävahvistuksen – nimekkäimpänä varmasti KuPS-konkari Atte Hoivala – myötä päävalmentaja Osku Partosen kunnianhimoista tavoitetta lohkovoitosta ei ennen ensimmäisen sarjaottelun alkuvihellystä voinut pitää siis varsinaisesti perusteettomana.

Kauden alku osoittautui kuitenkin haasteelliseksi. Ensimmäisessä ottelussa Kakkoseen täksi kaudeksi noussut Lahden Reipas osoittautui kotonaan JäPS:iä vahvemmaksi, ja kun lohkon häntäpäähän ennakoitu NJS:kään ei toisella kierroksella kaatunut vieraissa, oli nousuhaaveissa jo keväällä melkoinen kolhu. Vaikka ensimmäisestä kotiottelusta onnistuttiin raapimaan myös kauden ensimmäinen täysi pistepotti Tuomas Kyytsösen ja viiden vuoden pahvin ennen kautta kirjoittaneen Tomi Mikkosen maaleilla, valui seuraavan viiden kierroksen aikana kylmää vettä niskaan kuin saavista kaatamalla.

Ensin järvenpääläisille aina vaikeasta Mikkelistä jäi Kissojen vieraana käteen tyhjä arpa, seuraavaksi shokkihoitoa antoivat Viikingit ja NJS:n tavoin lohkon alempaan puoliskoon ennakoitu Kiffen. Ennen kautta ja kauden aikana loukkaantumislistaan oli toki kirjailtu melko liuta nimiä, mutta poissaoloista huolimatta JäPS:n olisi etenkin pelillisesti pitänyt pystyä alkukaudesta huomattavasti parempaan.

Mollivoittoisten esitysten synnyttämän henkisen lukon avaamisessa ei auttanut se, että kohentuneesta asenteesta huolimatta kaksi seuraavaa ottelua Joensuun Jippoa ja Mikkelin Palloilijoita vastaan päättyivät pistejakoon, ja nousukamppailun sijaan putoamistaistelu alkoi näyttää jo uhkaavan todelliselta mahdollisuudelta.

Sudet-kotiottelua saattoikin pitää jo pitkälti pakkovoittona huolimatta siitä, että kausi oli ehtinyt vanhentua vasta kahdeksan ottelun verran. Paineita ei ainakaan vähentänyt se, että matsin yhteyteen oli järjestetty paljon aikaa ja vaivaa vaatinut Citymarketin isännöimä ”koko perheen tapahtuma”, jolla tähdättiin JäPS:n yli 15 vuotta vanhan yleisöennätyksen rikkomiseen.

”Loppu hyvin, kaikki hyvin”, sanotaan, vaikka tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan kuin yksittäisen ottelun päätösvihellys. Sudet kaatuivat lähes kaksituhatpäisen yleisön tuella suvereenisti lukemin 6-1, ja vaikka putoamisviiva ei varsinaisesti vielä ollut kadonnut horisonttiin, antoi tuo voitto hieman tilaa hengittää.

Vaikka voittoputkea ei Klubin junioreita vastaan onnistuttukaan jatkamaan, vaikutti peli-ilme kohentuneen huomattavasti. Ensin PEPO kaatui kotona lohkon maalipörssin kärjessä keikkuvan Kron Rexhepin ja hyökkäyspelaamiselle melkoisen piristysruiskeen Amerikasta tuoneen Justus Kauppisen maaleilla, seuraavaksi nurmijärveläiset vastaanottivat JäPS:n käsittelyssä viiden maalin kylvetyksen.

Voittoputki onnistuttiin vielä heinäkuun viimeisessä ottelussa venyttämään kolmen ottelun mittaiseksi, kun Mäkisen nollapeli ja virkistäytymisreissulla käyneen kapteeni Aution maali riittivät varmistamaan kauden ensimmäisen vierasvoiton Vantaan hikisissä olosuhteissa.

Kausi on tähän mennessä siis sujunut hyvin vaihtelevasti, ja tämän allekirjoittavat myös kippari Autio ja coach Partonen.

– Kausi starttasi takkuillen. Ei pelattu joukkueena ja ns. punainen lanka puuttui pelaamisesta. Alkukaudella myös loukkaantumiset ja vaihtuva kokoonpano toivat omat haasteensa. Tällä hetkellä vedetään kuitenkin yhtä köyttä ja systeemi on selkeä kaikille – siksi tulokset ovat olleet myös hyviä, ynnäilee kapteeni Roope Autio.

– Alkukausi on ollut melko kaksijakoinen. Ensimmäiset kuusi peliä olivat sekä pelillisesti että pisteiden näkökulmasta pettymys. Näiden jälkeen on pelattu seitsemän peliä, joissa sekä peli-ilme että tulos on ollut hyvä. Kolmentoista pelin jälkeen sijoitus on viides ja tehtyjä maaleja lohkon eniten, vaikka toisaalta myös päästettyjä osumia on paljon. Tilastoja voi tässä kohtaa kautta pitää kohtuullisina, mutta ne jättävät myös reilusti parantamisen varaa loppukaudelle, Partonen kertoo.

Tähän on helppo yhtyä, ja mikäli neljän parhaan joukkoon mielitään, on lauantain kotiottelu Kissoja vastaan jälleen elintärkeä. Putoamiskurimukseen joutuminen vaatisi tämän hetken piste- ja ottelumäärällä poikkeuksellista tunarointia, mutta toisaalta pisteitä ei ole varaa tiputtaa enää juuri lainkaan, mikäli edes teoreettisesta noususaumasta halutaan pitää kiinni. MP:n kymmenen pisteen kaulan kiriminen olisi mahdollisesta loppusarjasta huolimatta nimittäin melkoinen uroteko.

 

Tilastoja palloliiton sivuilta:

Sarjataulukko

 

Pelaajakohtaiset tilastot

 

 

 

Leave a Reply