Vanhat ”hyvät” ajat

Nykyisiä JäPSin itse rakentamia, täysipainoisen talviharjoittelun mahdollistamia olosuhteita ihastellessani ajatus välillä harhautuu vanhoihin ”hyviin” aikoihin.

80-luvun alkuvuosina, kun JäPSin edustukseen (Ykköseen) pääsin, olivat harjoitusmetodit varsinkin talvisin nykyistä hieman eksoottisempia.  Koulujen salit tulivat tutuiksi, kuntopiirit ja vankilasäännöillä pelatut loppupelit kuuluivat normisettiin. Meillä oli niin edistyksellinen valmentaja, että kokeilimme jopa aerobicciä, mutta ensimmäisen kerran jälkeen ikäisemme ohjaajatyttö ilmoitti, ettei halua meitä nähdä enää ikinä (syytä ei voi julkisesti kertoa), joten yhteen kertaan jäi se kokeilu.

Muutaman kerran pääsin mukaan Ykkösen mukana legendaariselle pallojen kanssa juostulle Ristinummen lenkille. Ihan oikeasti, juoksimme palloja kuljetellen jäisiä yleisiä pimeitä teitä pitkin. Todellista extreme-urheilua, meidän pallonhallinnallamme ojat ja pusikot tulivat myös tutuiksi.

Jossain vaiheessa treenasimme myös ratsastusseuran maneesissa Vanhankylänniemessä. Nykyhalleista kotiin kannetut kumirouhekasat ovat aika lievää verrattuna hevosenkakkamuruihin. Niiden harjoitusten jälkeen treenikamat haisivat muullekin kuin hielle.

Eniten kuitenkin harjoittelimme tietenkin jäisillä ulkokentillä. Nappulakenkiin ammuttiin autonnastat ja sitten treenattiin innokkaasti. Jossain vaiheessa käytettiin myös irtonappulakenkiin ruuvattavia tappavan pitkiä ja sapelinteräviä nastoja. Näillä nastoilla saatiin kyllä jonkin verran pitoa, mutta pallot, sukat ja etenkin jalat olivat kyllä kovilla.

Ikäiseni muistavat Wärtsilän kentän, jossa talvisin harjoittelimme ja pelasimme talvisarjaa. Sydäntalvella tapahtumat kentillä keskittyivät pitkälti viikonloppuihin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kentällä ollut valoja. Kevään edistyessä ja valon lisääntyessä jätettiin aiemmin mainitsemiani pallolenkkeilyjä yms. vähemmälle ja painettiin menemään pitkin Wärtsilän kenttää myös arki-iltoina.

Jalkapallon talviharjoittelussa ja –olosuhteissa on tapahtunut Järvenpäässä valtavaa parannusta. Suurin loikka tehtiin silloin kun nykyinen Arita-halli valmistui ja viime syksynä otettiin uusi loikka uuden hallin avautuessa. Uusi halli takasikin Järvenpäähän Suomen parhaat talviharjoitteluolosuhteet. Tässä yhteydessä ei voi puhua vanhoista hyvistä ajoista. Hyvät ajat ovat nyt.

Peter Osipow

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s