10 kautta kakkosta

Kymmenen kautta Kakkosta

JäPSin edustusmiehistön ensimmäinen prioriteetti tulevan kauden osalta on harvinaisen selkeä; nousua seuraavalle sarjatasolle, miesten Ykköseen, tavoitellaan vuonna 2020 määrätietoisemmin kuin kertaakaan aiemmin. Taustaorganisaatiota on menneiden kausien aikana vahvistettu tasaisesti ja voipa joukkueen pelillisen kyvykkyydenkin hyvällä omallatunnolla väittää olevan riittävällä tasolla tuon virstanpylvään saavuttamiseksi. Vaikka katse on siis suunnattu tiukasti tulevaan, haukataan hetki happea ja kurkistetaan tässä välissä sen sijaan edustusjoukkueen lähimenneisyyteen.

Päättynyt vuosikymmen oli kiistatta menestyksekkäin edustusjoukkueen historiassa. Kakkosessa oli toki tällä vuosituhannella käyty kerran aiemminkin, mutta vuoden 2001 visiitti päättyi lopulta sarjataulukon jumbosijalle, joten vasta tällä viimeisimmällä rupeamalla on paikka Palloliiton hallinnoimissa sarjoissa kyetty ensi kertaa vakuuttavasti vakiinnuttamaan. Alkavan kauden päätteeksi täyteen tulee siis peräkkäiset kymmenen kautta Kakkosta, ja nähtäväksi jää, onko lisää luvassa, vai aloitellaanko uutta putkea uudella tasolla.

Kolmosen pölyt karistettiin jaloista tuolloin vuosikymmen takaperin tavalla, joka ei tosiaankaan jättänyt sijaa kysymyksille. Lohkonsa piikkipaikalta itsensä vuoden 2010 syksyllä löytänyt JäPS oli voittanut 22 pelaamastaan ottelusta 21 ja kirjauttanut maalierokseen huimat 121 tehtyä ja 15 päästettyä osumaa.

Miesten edustusta jo tuolloin seuranneille tuttuja naamoja löytyy organisaatiosta vielä tänäkin vuonna. Hävyttömän kasan maaleja tuolla Kolmosen kaudella latonut Jani ”Jasi” Myllyniemi paiskii hommia nyt Osku Partosen kakkosmiehenä, ja vaikka pelit edustusmiehistössä taitavat olla takana, saattaa Jasin kenties vielä bongata Nelosen kentiltä. JäPSiä Kakkoseen nostamassa olleista nimistä pelaajasopimuksen tällekin kaudelle ovat kirjoittaneet puolestaan kapteeni Roope Autio, jokapaikanhöylä Tero ”Nysse” Uusitalo, ikinuori Tuomo ”Eepi” Huusko, Turusta paluun Järvenpäähän tehnyt Tuomas ”Tuoppi” Kyytsönen ja veräjää edelleen vahtiva Altti Mäkinen.

2011

Ensimmäiseen Kakkoseen kauteen lähdettiin Tuomo Kivimäen ohjastamana pitkälti samalla ryhmällä kuin nousukin oli saavutettu. Uusista vahvistuksista kenties mieleenpainuvimman JäPS-uran on tähän mennessä tehnyt kulttipelaajan maineeseen ansaitusti noussut Joni ”Nortti” Norring, jonka pohkeita JäPS-fanit kaipaavat varmasti tulevallakin kaudella. Toinen puolustuspään hankinta Tero Heikkilä luo puolestaan nykyään uraa YouTuben puolella. Yläkertaa ensimmäistä Kakkosen kautta varten vahvistamaan saapui puolestaan nykyinen päävalmentaja Partonen.

Vaatimattomasta budjetista huolimatta debyyttikausi Kakkosessa oli suhteellisen onnistunut. Vaikka aivan kirkkaimmille sijoille päätymisestä ei missään vaiheessa ollut vaaraa, 14 joukkueen länsilohkon kuudes sija lohkon kovimmalla maalimäärällä oli kelpo suoritus. Lämmöllä muisteltaneen erityisesti Turun yläkentällä sarja-avauksessa otettua täyttä pistepottia esimerkiksi Jere Urosen tuolloin tähdittämästä ÅIFK:sta. Maalinteossa tuossa ottelussa onnistuivat Ville ”Jallu” Jauhiainen, Jasi Myllyniemi ja kahteen otteeseen sittemmin crossfit-salien puolelle siirtynyt Antti Autio.

2012

Ensimmäisen Kakkosen kauden jälkeen Tuke Kivimäki astui ansaitulle lepolomalle päävalmentajan roolistaan ja edustuksen peräsimeen saatiin ainakin järvenpääläisten junioripelaajien jo ennalta tuntema Mika Sandberg.

Rinkiäkin päästiin vahvistamaan laajemmalla skaalalla kuin vuonna 2011. Lasse Palovaaran ja Antti Liesjärven johtamaa puolustuslinjaa vahvistamaan saapuivat viimeksi junnuikäisenä JäPS-nuttua kantanut Matias Koskimäki ja Keravalta siirtynyt Severi Huikko. Keskikentälle paluumuuttajina saatiin Onni Koivu ja Riku Heinonen.  Hyökkäyspäähän lisää tulivoimaa tulivat tuomaan Koivun tavoin PKKU:sta JäPSiin palannut Tuure Nummi ja lohkon maalikuninkuuden 24 osumalla nimiinsä lopulta vienyt Einari Kurittu.

Kevät 2012 alkoi melkoisella ilotulituksella, kun kotiavauksessa Koivusaaren tekonurmella kaatui ensin MP, yksi lohkon ennakkosuosikeista, lukemin 5-0, ja sen jälkeen KTP vieraissa 0-4. Sama meininki jatkui pitkälti läpi kauden, ja vaikka kehnompiakin esityksiä mahtui matkan varrelle, varmistui lohkovoitto viimeisellä kierroksella komean yleisömeren edessä Atlantista vastaan vastoin useimpien Kakkosta seuranneiden ennakko-odotuksia. Ykkössijan takuumiehinä on jo mainittujen lisäksi syytä nostaa esiin ainakin keskikentän Saarikoski-Heimonen -akseli.

Nousukarsinnassa vastaan asettui pohjoislohkon nimiinsä vienyt AC Kajaani, joka lähti ottelupariin melkoisena ennakkosuosikkina. Varamiehisenä kotona pelattuun avausotteluun lähtenyt JäPS ei kuitenkaan luovuttanut taistelutta, vaan etenkin elämänsä ottelun pelanneen Palovaaran johdolla raapi arvokkaan maalittoman tasapelin. Jälkimmäisessä osaottelussa Kajaani sai kuitenkin ujutettua pallon kertaalleen maalia vartioineen Janne Laihon selän taakse, ja kun JäPS ei tähän pystynyt vastaamaan, jäi nousu Ykköseen haaveeksi.

2013

Olisi tietysti mukavaa hieman venyttää totuutta ja väittää, että seuraavalla kaudella jatkettiin siitä, mihin 2012 oli jääty. Toisin kuitenkin kävi. Avausottelusta Kouvolan Susia vastaan saatiin vielä kolme pistettä raavittua, mutta siitä suunta oli vain alaspäin. Edellisen kauden runkomiehistöstä iso osa oli menetetty muihin seuroihin tai loukkaantumisten uhrina, eikä korvaavia pelaajia onnistuttu värväämään riittävissä määrin. Oli sitten kyse huonosta tuurista tai jalkapallojumalien edellisen kauden odottamattomista onnistumisista vaatimasta uhrista, ei mikään tuntunut onnistuvan.

Vain viimeisellä kierroksella vastoin kaikkia odotuksia HIFK:sta napattu täysi pistepotti pelasti JäPSin putoamiselta. Tuosta ottelusta ei draamaa puuttunut. Koivusaaren olosuhteisiin tyytymättömät helsinkiläiskannattajat eivät suostuneet lipuistaan maksamaan, mikä viivytti ottelun alkua – lopulta kenties ratkaisevasti – parisenkymmentä minuuttia. Viimeisen kierroksen ottelut oli tarkoitus pelata samaan aikaan, mutta viivästyksen takia HIFK sai tiedon lohkovoitostaan jo ennen kuin Järvenpäässä oli päätösvihellystä puhallettu. Kenties jalka nousi sen seurauksena sen verran kaasulta, että JäPS pääsi iskemään sarjapaikan pelastaneen voitto-osuman. Tuo sarjapaikkakin jouduttiin lopulta hakemaan kabinetin kautta, kun halukkaita nousijoita ei Kolmosesta löytynyt.

2014

Ymmärrettävästi muihin tehtäviin siirtyneen Sandbergin tilalle saapui seuraavaksi kaudeksi Kai Koikkalainen. Savonlinnan kirkkaista valoista Järvenpäähän siirtynyt ”Kingi”-Koikkalainen oli viihtynyt jo aiemmin vuosia Järvenpäässä ja toiminut JäPSissäkin niin pelaajana kuin valmentajanakin. Savonlinnasta Koikkalaisen mukana saapui esimerkiksi nykyisin HJK:ssa vaikuttava maalivahti Dmitry ”Dima” Chudaykin. Muut vahvistukset olivat JäPSille tyypillisesti pitkälti paluumuuttajia; Keravalta takaisin kotiin saapuivat muun muassa edelleen edustuksen runkopelaajiin kuuluvat Hedi Khayat ja Jesse Paananen, Helsingistä puolestaan HIFK:ssa Ykköstäkin urakoinut Miikka Kärkkäinen. Junioreista edustuksen rinkiin nostettiin tuolloin esimerkiksi Tomi Mikkonen.

Vaikka Koikkalaisen päävalmentajapesti jäi vain kauden mittaiseksi, muistelevat häntä ainakin tuolloin katsomossa viihtyneet fanit lämmöllä. Peli oli suurimmilta osin viihdyttävää ja tuloksellisesti vähintäänkin kelvollista; JäPS päätti kauden lohkon kolmannella sijalla. Yksittäisinä kohokohtina voinee mainita ainakin avausottelussa ylivoimaiselta lohkovoittajalta Atlantikselta napatun päänahan, Kakkosen peräkkäisten voittojen ennätyksen venyttämisen viiteen ja seuraikoni Lasse Palovaaran viimeisessä ottelussaan iskemän voittomaalin.

Myös Keski-Uusimaan herruus kääntyi – pelaajavirran suunnan tavoin – derbyjen murheellisen tappioputken päätteeksi Keravalta Järvenpäähän, kun paikallisvastustaja PKKU onnistuttiin vihdoin selättämään. 4-0-voittoon päättyneessä kotiderbyssä maalinteossa onnistui esimerkiksi nykyinen JäPS-maalitykki Kron Rexhepi, joka käväisi JäPSissä tuolla kaudella ensimmäistä kertaa lainapestin merkeissä.

2015

Kaudeksi 2015 Järvenpäähän Porvoosta saapui valmentavaljakko Jukka Korhonen Pertti Koponen, jonka lämminhenkisestä preesensistä saatiin nauttia useamman vuoden verran. Pelaajapuolella paluun tehneiden Onni Koivun ja Yusuf Jaman lisäksi JäPSiin rekrytoitiin ainakin kärkimies Mikael Lähde.

Kentän puolella Korhosen ensimmäinen kausi sujui vaihtelevasti. Pelisysteemin sisään ajamisessa meni aikaa, ja jopa putoamisviivan kanssa flirttailtiin ajoittain. Loppukautta kohti mentäessä peli-ilme tuntui kuitenkin parantuvan ja sarjapaikka varmistui lopulta suhteellisen turvallisella neljän pisteen marginaalilla. Lohkon ykkössijan vei suvereenisti nimiinsä FC Honka, joka onkin sittemmin löytänyt tiensä takaisin Veikkausliigaan. Espoolaisten dominanssista huolimatta onnistuttiin näiltäkin Keskuskentällä nipistämään arvokas taistelupiste. 27 ottelusta otetut 38 pistettä riittivät kymmenen joukkueen lohkossa keskikastiin, viidennelle sijalle.

2016

Korhosen pelisysteemi oli onnistuttu omaksumaan selkeästi paremmin miehen ensimmäistä valmentajavuotta seuranneen pre-seasonin aikana. Pistesaldo ei varsinaisesti lähtenyt uusiin sfääreihin, mutta lopullinen sarjasijoitus parani kohentuneen maalieron myötä yhdellä, neljännelle sijalle. Palloliiton läpi ajaman kilpailu-uudistuksen – Kakkosen neljä lohkoa typistyivät kolmeen – myötä voinee sanoa sarjojen keskimääräisen tason myös nousseen, eli erityisesti siihen suhteutettuna otteet paranivat.

Mikäli lukemattomista tasapeleistä (22 pelatusta ottelusta peräti kymmenessä tasattiin pisteet) edes muutama olisi saatu käännettyä voitoiksi, olisi vähintäänkin kolmossija ollut realistisesti tavoitettavissa. Toisaalta lohkon vienyt Gnistan keräsi sellaisen kasan pisteitä, että ykköspaikka ei jälkikäteen tarkasteltuna olisi ilman melkoista taivaallista väliintuloa ollut saavutettavissa. Viivan alle jäi lopulta 31 pistettä.

Vaikka uusia pelaajia – esimerkiksi Savon lahjat maailmalle Ciro Francis & Olli Valto sekä Kakkosen nopein toppari Mahdi Ali – saapui rinkiin myös Järvenpään ulkopuolelta, oli 2016 kenties se vuosi, jona omia junioreja alettiin nostaa aiempaa enemmän edustuksen sopimuspelaajiksi. Nykymiehistön taikureista Kakkosen kaudella debytoi esimerkiksi Ville Ahola. Olosuhteissa mentiin myös eteenpäin, kun kauan kaivattu monitoimihalli saatiin vihdoin pystyyn juuri sopivasti seuraavaa harjoituskautta varten.

2017

Kaudelle 2017 junioriosastoa alkoi näkymään harjoituksissa entistä enemmän. Ensimmäinen 2000-luvun poikanenkin nähtiin kentällä, kun Herkko Kuosa sai ensiminuuttinsa, ja -maalinsa, miesten tasolla. Omien junioreiden lisäksi erityisesti Korhosen perässä Porvoosta saapuneet, ja edelleen edustuksen mukana olevat Teimuraz ”Temo” Apriamashvili ja Jesse ”Sudde” Sundström osoittautuivat korvaamattomiksi vahvistuksiksi.

Vaikka kausi alkoi lupauksia herättävästi – kahdeksan pistettä neljästä ensimmäisestä ottelusta ja 4-1 -voitto Kakkoseen palanneesta paikallisvastustajasta – alkoi peli jostain syytä takkuamaan. Kiffeniltä nipistettyjen pisteiden jälkeen seuraavista seitsemästä matsista onnistuttiin nappaamaan vain kolme pistettä, minkä seurauksena Korhonen ja Koponen saivat lähtöpassit.

Paikkaajaksi saapui – kukas muukaan – Tuomo Kivimäki, jonka keitokset eivät vielä ensimmäisessä ottelussa auttaneet, vaan Pallokerho vei Korhosen lähtöä seuranneen derbyn nimiinsä 1-0.  Tätä seurasi kuitenkin ryhtiliike, eikä vuoden viimeisistä kahdeksasta ottelusta hävitty kuin yksi. Parhaimmillaan kymmenen pisteen karkumatkalla ollut PKKU:kin onnistuttiin lopulta ohittamaan taulukossa.

Lopullinen sijoitus heikkeni edelliseen vuoteen verrattuna lopulta vain yhden sijan ja pistemääräkin oli tismalleen sama, eli katastrofilta jo yhdessä pisteessä näyttänyt kausi saatiin kuitenkin käännettyä ainakin keskinkertaiseksi.

2018

Viimeistä edeltävällä kaudella nähtiin melkoisia muutoksia etenkin taustaorganisaation tasolla. Legendaarinen huoltaja Pentti ”Limppu” Leipäjoki jäi ansaitulle eläkkeelle ja taustajoukkoihin Toni ”Tonto” Ahokkaan ja kumppaneiden avuksi saapui Jukka ”Jugi” Sorjonen. Edustuksen monivuotinen hyökkääjä Osku Partonen löi puolestaan kengät naulaan ja hyppäsi suoraan syvään päätyyn edustusjoukkueen päävalmentajaksi.

Ainakin internetin puolella moni epäilevä Tuomas kohotteli valmentajavalinnan seurauksena kulmiaan, mutta Partonen näytti epäilijöille jo ensimmäisellä kaudellaan. Kokeneemman kaartin, junioriosaston, ja Ala Alaeddinen sekä Justus Kauppisen tapaisten uusien tuttavuuksien yhteispeli soljui alkukankeuksien (parhaana esimerkkinä Vaajakosken kotiavauksessa antama 0-5 -kylvetys) jälkeen mallikkaasti.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä jopa lohkovoitto, jolla vuodesta 2012 poiketen olisi suoraan lunastettu paikka ykkösdivisioonasta, oli haarukassa. Laajasalossa otettu voitto ei kuitenkaan riittänyt, kun myös MYPA hoiti oman pelinsä, joten lopulliseksi sijoitukseksi jäi kirvelevä kakkossija. Kesän ja syksyn esitysten myötä seuraavalle kaudelle uskallettiin kuitenkin asettaa jo julkisesti ääneen lohkovoitto ja sarjanousu.

2019

Kuten kaikki varmasti tietävät, nousuhaaveet jäivät vielä viime vuonna tosiaankin haaveiden tasolle. Ringistä oli ennen kauden alkua rauhanturvatehtäviin poistunut kenties JäPSin kovin kulttipelaaja Joni Norring, joka oli tietysti jo henkisesti kova paikattava. Toisaalta lainapesteillään aikaisempina vuosina järvenpääläisyleisöä ihastuttanut Kron Rexhepi allekirjoitti vihdoin ihan pysyvän pelaajasopimuksen. Luisfigomaisella reissulla Keravan suunnalla pyörähtänyt Hedi Khayat palasi niin ikään joukkueeseen.

Kausi sujui – jälleen – valitettavan vaihtelevasti alkukauden osoittauduttua – jälleen – Akilleen kantapääksi. Parasta ei pystytty esittämään kuin ajoittain ja melko pian kävi selväksi, että Mikkelin Palloilijat menisivät menojaan – MP ei lopulta hävinnyt koko kauden aikana kertaakaan. Toisaalta (edellisellä kaudella tehty) peräkkäisten tappiottomien otteluiden ennätys meni jälleen uusiksi, kun kesäkuun alussa Kiffenille koetun tappion jälkeen vasta Klubi04 onnistui syyskuun lopussa viemään sinipaidoilta kaikki pisteet. Kesän pelit olivat muutenkin välillä komeaa seurattavaa. Isoksi plussaksi jäi myös Susista otettu 6-1-voitto Citymarketin isännöimässä ottelussa, jossa lyötiin rikki heittämällä seuran yleisöennätys.

Palloliiton uudessa yläloppusarjassa ”runkosarjan” neljättä sijaa saatiin vielä kohennettua kolmanneksi, kun kausi onnistuttiin päättämään Viikinkejä vastaan komeaan voittoon.

Kausi 2020 alkaa aivan näillä näppäimillä, ja vaikka poikkeusolosuhteet ovat vaikeuttaneet kaikkien valmistautumista kauteen, ei sen pidä antaa olla tekosyy. Vaikka lohkosta löytyy muitakin Kakkosen tasolle kovia joukkueita, on runko nyt sillä tasolla, että nousua ei vain voi, vaan se on myös täytynyt asettaa tavoitteeksi.

Ja mikä olisikaan sopivampi paikka tuolle nousulle, kuin kymmenes kausi kakkosessa?

Leave a Reply